harvinaisen pitkä perjantai

Herranjestas, kello on vasta puol kaks ja mä oon jo nyt tylsistymisen partaalla keskellä Mikkelin syrjämetsiä. Mulla ei oo mitään muuta tekemistä ku mussuttaa suklaamunia ja koota niistä tulleita yllätyksiä. No joo, oonhan mä pelannu korttia siskon kanssa ja lukenu muutaman luvun Puhdistusta. Pullasta ei oo näkyny vilaustakaan, ja sää on sellanen, ettei ulos kannata astua jalallakaan. Täytyy myöntää, etten oo jaksanu kaivaa mun järkkäriä esiin - siks kuvailen mun KÄNNYKÄN kameralla. Säälittävää, I know. Voisin ehkä mennä nukkumaan...